Musiikin innoittamia tekstejä

Tekstit kirjoitettiin musiikin ja pienen levyraadin innoittamina. Kunkin tekstin alla on mainittuna, mikä kappale toimi innoittajana.

___________

Vanhakin ystävä,
kuin petollinen jää.
Älä usko salaista tietoa.
Älä luota.
Paljastunut rikos.
Luo muuri
vanhoista keltaisista tiilistä.
Tämä oli vain yksi näytös.
Murra se.
Ole vapaa.

(Arctic Monkeys: Fluorescent Adolescent)

___________

Katson kuinka astelet pois luotani, askeleesi ovat kuin hidastetut, ne jäävät korviini kaikumaan ikiajoiksi. Silmäluomiani polttelee, räpytän kyyneleeni pois. En saata antaa näköni sumentua, minun pitää nähdä, kuinka elämäni valo kävelee pois, hiipuu hiljaa luotani. Toivon, että tulet onnelliseksi, sytyt tähtenä jonkun taivaalle. Todella toivon…
                       Siispä vaikka se sattuu, en juokse vangitsemaan valoasi. Yritän muistaa askeltesi kaiun, sen katkeransuloisen musiikin, joka hiljaa värjää maailmani siniseksi kuin muste, jolla kirjoitan laulun menetetylle kauniille rakkaudelle. Katoat silmistäni, tähti jättää taakseen vain suljettujen silmien edessä loistavan heijastuksen, joka saa kyyneleeni kimaltamaan.

(Chameleon Circuit: Everything is ending)

___________

Hän istui peilin ääressä katsellen tummanruskeisiin silmiinsä. Hän mietti voisiko niiden kautta nähdä hänen rikkonaisen sielunsa, herkän luonteensa ja rakkauden, joka piti majaansa yhä hänessä vielä kaiken sen tuskan jälkeen, mitä se oli hänelle tuottanut. Hän kampasi mustat lyhyet hiuksensa, hieroi hieman geeliä sormiinsa ja pörrötti. Hiukset jäivät ylös ja paljastivat maidonvaalean sileän otsan. Hän ei ollut ruma ollenkaan. Sopusuhtainen nenä vaaleiden kasvojen keskellä. Silmät olivat surumieliset ja sulattaisivat monen tytön sydämen, jos he vain joskus viitsisivät vilkaista sosiaalisesti noloa ja ujoa poikaa.

(Chameleon Circuit: Everything is ending)

___________

Kaikki loppuu kun aika koittaa.
En suostu päästämään irti.
Anna minulle aikaa hengittää
sinua, muisto sinusta
säilyy ehkä niin pidempään.
Ensi vuonna tuon kyllä
kallan tai kaksikin meille,
yhteiselle haudalle jossa kumpikaan
ei ole, ja sinäkin makaat toisen
vierellä, puolesta rakastaen.
Minä kuvittelen valkoiset lakanat
parivuoteeseen ja annan anteeksi.
Onhan virheitä tehty ja yhä vieläkin
me olemme valinnoista kaikkein väärin.

(Chameleon Circuit: Everything is ending)

___________

Ruskeat silmät ja saman sävyn tukka, kihara sellainen. Kesä on maalannut pojan poskille pisamia, ruskeita kevyitä pisteitä, jotka tekevät valkohampaisen hymyn entistä suloisemmaksi hymykuoppineen. Pienine, mutta syvine hymykuoppineen, joihin kuka tahansa rakastuisi. Vaikka eihän hän omaa lumovoimaansa voi ymmärtää, ja sehän tekee hänestä vain söpömmän 16-vuotiaan pojannulikan.

(Charlie McDonnell: This Is Me)

___________

Musiikki pauhasi. Valot vilkkuivat, että miltei luulin tulevansa sokeaksi. Monta ihmistä tanssi tanssilattialla.
”Homma hoidettu”, sanoin baarimikolle, joka oli oikeasti baarin omistaja, ja pimeyden hommien jakaja.
Hän virnisti, ojensi nipun rahaa ja drinkin.
”Talo tarjoaa”, hän vinkkasi.
En välittänyt hänen flirttailustaan ja keskityin drinkkiin.
Valot sammuivat, samoin melu. Lasi särkyi, kun sotilaita tunkeutui sisälle. Naiset alkoivat kirkua. Minä en kiljunut. Otin pistoolini ja hyökkäsin.

(Jennifer Lopez: Hypnotico)

Tyyliharjoituksia

Kirjoitimme Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia-kirjan (1947) innoittamina saman tarinan useammalla eri tyylillä. Kirjassaan Queneau kertoo ruuhkabussissa tapahtuneen pienen sattumuksen 99 kertaa tyylilajia vaihdellen.

Meidän tarinoissamme päähenkilönä oli viiksekäs nainen, joka istuskeli jätettynä puistossa, ja joka tapaa madon muotoisena jälleensyntyneen isoisänsä. Tarinan lopussa lehtipuhallin kuitenkin puhaltaa madon pois.

Teinimäinen
OMG! Mikä lie pervo toikin on. Joku vatun viiksekäs nainen. Näyttää ihan siltä, kuin hänet olisi jätetty äsken. Kuka idiootti nyt tollasenkin haluaisi. Se on varmaan juonut vähänliikaa, kun puhelee madolle ja kertoo sille elämästään. No, kiva nyt, kun joku puhalsi lehtipuhaltimella sen madon pois. Showhan oli vasta alkamassa!!

Kertomus
Nainen, jolla oli posliinimainen iho, kauniit vihreät silmät sekä leiskuvan punaiset, paksut ja sileät viikset, jotka kutittivat hänen ylähuultaan, istui valkoisella, kovalla puistonpenkillä, jonka maalit hilseilivät. Hän vuodatti kyyneliä ja nikotteli. Hänen vahva, lihaksikas ja maskuliininen voimamies-miesystävänsä oli juuri jättänyt hänet pikkuruisen primadonnan vuoksi. Hän kaivoi punaisesta, kiiltonahkaisesta käsilaukustaan kuultavan keltaisen omenan ja alkoi syödä sitä sirosti näykkien. Hän huomasi yhtäkkiä vaaleanpunaisen, lyhyen ja kiemurtelevan madon, joka puhui naiselle sanoen ”Hei Liisa”. Madon ääni oli täsmälleen samanlainen, yhtä tumma ja värisevä kuin naisen isoisän, joka oli nukkunut pois muutamaa vuotta aiemmin. Nainen ja mato, eli uudelleen syntynyt isoisä nimeltään Martti, keskustelivat hetken naisen sydänsuruista, mutta keskustelu keskeytyi vihreisiin puetun, tukevan puistotyöntekijän puhaltaessa Martti-madon pois suurella keltaisella lehtipuhaltimella naisen jäädessä jälleen yksin.

Virallinen kirje

Arvoisa kaupunginjohtaja Möttönen

Haluaisin saattaa tietoisuuteenne yhteiskuntamme suuren epäkohdan ja toivonkin, että koska olette kaupunginjohtaja, voisitte tehdä tälle suurelle vääryydelle jotain.

Lehtienpuhaltajat ja muut puutarhanhoitajat ovat aivan liian töykeitä. He tulevat aivan viereen tekemään töitä, eivätkä huomioi kansalaisia, eivät edes vanhuksia. Ja herra Möttönen, kerronkin teille esimerkin tällaisesta tapauksesta.

Olin kävelyllä kaupunkimme keskuspuistossa, kun yhtäkkiä näin maassa madon. Se oli vihreä, karvainen ja jos saanen sanoa, melko inhottava. Silti tunnistin siitä isoisäni. Arvoisa herra Möttönen, älkää nyt pitäkö minua vähäjärkisen, mutta olen varma, että se oli isoisäni uudelleensyntyneenä. Tämän onnellisen jälleennäkemisemme rikkoi tietenkin lehtipuhaltaja. Hän puhalsi isoisäni pois, kuin hän olisi roska.

Näiden seikkojen pohjalta toivon, että te toimisitte kansalaisten hyväksi, kaupunginjohtaja Möttönen.

Viiksekäs nainen

Runomuoto
Viiksekäs nainen kerran niin
ulos lähtikin.
Puistoon matka vei
madon sieltä löysi näin.
Alkoi mato puhua.
Isoisä tapaamaan häntä oli tullut,
kuollut oli ollut jo viikkoja,
uudelleensyntynyt taas kerran!
Vaan lehtipuhallin tappava
isoisämadon löysi pian.
Maailman tuulille meni,
kuoli ehkä piankin.

Huudahduksin
Miten kamalalta tuo puistossa asteleva nainen näyttääkään! Voi, etkö huomaa? Tuo tuolla, joka istuu nyt puistonpenkillä itsesäälissään kieriskellen, kun hänet on jätetty suurten viiksiensä takia. Voi raukkaa!
  Katso, hänen kädellään on mato! Odota.. se puhuu hänelle! Kyllä, se on hänen uudelleen syntynyt isoisänsä, joka on tullut varoittamaan häntä!
  Mutta apua! Lehtipuhallin puhalsi madon pois! Nyt nainen ei löydä matoa enää, eikä saa tietää, mitä hänen pitäisi varoa!